Nyt on vaihteeksi meneillään se vaihe, kun ketjuttaa ja kovasti. Tein viimeisenä virallisena (okei, pari “pientä epävirallista” on vielä jonossa) tilaustyönä Affirmation-renkaalla varustetun Jens Pind -kaulaketjun ja siitä jäi ilmeisesti jonkinlainen ketjuvaihde päälle.

Olen aina ollut jotenkin saita käyttämään millin hopealankaa. Se tuntuu vain jotenkin niin tylsän kalliilta materiaalilta, ettei sitä koskaan tule ostettua tarpeeksi kerralla. Ja kun sitä on varastossa vain vähän, ei sitä raski käyttää paljoa kerralla.

Oikea ratkaisu on ostaa pätkäyttää Rasmussenilta kokonainen kilo hopeaa. Kun pitelee käsissään lähemmäs 150 metrin hopealankakieppiä, ei tunnu enää lainkaan hankalalta ajatukselta käyttää useampia metrejä lankaa yhteen rannekoruun. Siispä olen sahannut renkaita ihan urakalla (eilenkin lähemmäs kahdeksan metriä lankaa muuttui renkaiksi) ja päässyt ketjunpunonnan makuun taas pitkästä aikaa.

Ensimmäisenä pienin Bali-helmin koristeltu Jens Pind -ranneketju:

Sitten syntyi Oili-ranneketju:

…ja Naisten murharyhmää digiboksin kätköistä katsoessani tein vielä kuningasketjunkin:

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi…

Kauppaan on tullut niukanlaisesti uusia juttuja viime päivinä, sillä olen tyhjentänyt tilaustyöjonoa tavoitteena saada kaikki tehtyä tällä viikolla.

Tällaisia koruja on syntynyt tilaustöinä:

Pitkä kaulakoru lasihelmistä - nuo isommat tulivat asiakkaalta itseltään.

Tämänkin kaulakorun isot makeanvedenhelmet ovat peräisin asiakkaalta itseltään, minä etsin omista varastoistani niiden seuraksi pienempiä kavereita.

Kokonainen korusetti vuorikristalleista, larvikiiteista, mustista onyxeista ja ametisteista. Settiin kuuluu myös kaulakoru, joka ei ole kuvassa (duh).

Pitkä kaulakoru siemenhelmistä, aqua terra -jaspiksista, prase-kivistä (mitä ne sitten ikinä ovatkaan) ja granaattisiruista. Harvoin on mikään väri- ja materiaaliyhdistelmä arveluttanut yhtä paljon kuin tämä, mutta asiakas halusi tällaisen - ja itse asiassa lopputuloksesta tulikin sitten paljon nätimpi kuin odotin. Lienee siis hyvä, että asiakkaat välillä ravistelevat tällaista varovaista ja kaavoihin kangistunutta värienkäyttäjää ;)

Seuraavaksi voisi sohvautua punomaan tilauskaulaketjua, joka taitaakin olla viimeinen jonossa oleva tilaustyö. Jippii!

Ihan ensimmäiseksi ilmoitusasiaa.

Tätä päätöstä olen nyt vähän aikaa kypsytellyt, mutta tällä viikolla se on vahvistunut. Äitiyslomani alkuun on aikaa enää hieman yli puolitoista kuukautta, ja huomaan jo nyt, että työteho on kaikkea muuta kuin entisensä. En yksinkertaisesti jaksa tehdä niin paljon töitä kuin ennen - tai niin paljon, kuin haluaisin jaksaa ja ehtiä.

En tee enää tilaustöitä ennen äitiyslomaani. Vaikka niiden tekeminen on useimmiten hyvin palkitsevaa ja kiinnostavaa, ne ovat myös se yksittäinen työni alue, joka aiheuttaa eniten stressiä.

Hoidan jo sovitut tilaustyöt, mutta en ota vastaan enää uusia. Loppujen työviikkojeni ajan keskityn tekemään niitä juttuja, mitkä milloinkin tuntuvat minusta parhaimmilta. :)

***

Eilen tuli urakoitua korvakoruja, kun olin taas vaihteeksi saanut tehtyä kasan korvakorukoukkuja. Tässä kolme eilen valmistunutta paria:

Ihanan ylelliset ja juhlavat korvakorut Balin hopeisista korvakorupohjista ja pienistä Swarovskin helmistä. Kylläpä kirveli käyttää nuo korupohjat, joita olin jo jonkin aikaa hillonnut!

Pienet ja suloiset korvakorut mattamustista onyxeista ja Balin hopeisista helmihatuista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin mattapintaisia korukiviä mihinkään.

Fasettihiotut punaiset akaatit, hopeaa ja Balin hopeaa.

Eilen tuli piipahdettua tullissa noutamassa uusia aarteita. Ah ja voi, mitä ihanuuksia!

Nyt onkin sitten syytä pistää luottokortti kuivumaan hetkeksi, ainakin mitä tulee kiviin…

Joinakin päivinä ei varsinaisesti tarvitse miettiä, mitä töitä tekisi. Havahduin tänään huomaamaan, että kaupan puolella oli enää kolme (3!!!) sormusta. Siispä kaivoin esiin hopealankaa ja sormuspinnan ja ryhdyin sydän luopumisen tuskaa tulvillaan etsimään varastoistani niitä kaikkein salaperäisimpiä ja äänekkäimmin juttelevia pietersiittejä, jotka pääsisivät jatkamaan Lohikäärmeen aika -sormussarjaani.

Ja tällainen neljän sarja syntyi tänään:

Tein myös muutamia muita sormuksia:

Punaista akaattia, ametistia, vuorkristallia ja ihanan hohtava labradoriittinappi.

Noiden kahdeksan sormuksen jälkeen 0,8 mm:n pehmeä hopealanka sitten loppuikin, eivätkä minun sormenpäänikään suoraan sanottuna olisi kestäneet enää yhtään sormusta tänään…

Sirpa heitti haasteen kertoa kuusi satunnaista faktaa minusta itsestäni. Yleensä ohitan moiset haasteet, mutta tällä kertaa päätin osoittaa urheilumieltä ja osallistua. Samalla nakkaan nakin eteenpäin seuraaville bloggaajille (jos ette jatka niin ei hätiä mitiä ;):

1. Inkku
2. Pia
3. Tiina
4. Helmeilevä Helise
5. Kati

Ja tuota… sitten ne faktat. Hummmm…

1. Kahvini valmistuu päinvastaisessa järjestyksessä kuin useimpien muiden. Ensin muki kaadetaan melkein puolitäyteen maitoa, sen jälkeen maitoa kuumennetaan mikrossa puoli minuuttia, sitten siihen sekoitetaan 1,5 tl sokeria.. ja viimeiseksi päälle tulee kahvi.

2. Katson nykyään pöyristyttävän paljon televisiota. Seuraan säännöllisesti niin suurta määrää sarjoja, että itseäkin hävettää - enää eivät riitä edes normaalikanavien sarjat, vaan niiden seuraan on liittynyt MTV3 Scifillä näytettävät Star Trekit (Deep Space Nine & Voyager) ja Red Dwarf, Discoveryn Myytinmurtajat ja.. no.. onhan sitä tuossakin!

3. Tämän olen ehkä kertonut aiemminkin, mutta kerrottakoon nyt uudestaan: voin olla syömättä karkkia / makeaa (ainakin jonkin aikaa :D), mutta en ostamatta sitä. Ostan usein kaikenlaista hyvää, varsinkin uutuuksia on lähes mahdotonta ohittaa kaupassa. Kun olen ostanut kyseiset herkut, ne voivat kuitenkin odottaa kaapissa hyvän aikaa, ennen kuin päätyvät parempiin suihin.

4. Olen katsonut elämäni aikana vain yhden James Bond -elokuvan kuta kuinkin kokonaan. Saan melkein näppylöitä siitä, että kyseistä elokuvasarjaa uusitaan koko ajan televisossa. En jaksa käsittää, miten ketään kiinnostaa katsoa niitä samoja elokuvia uudestaan ja uudestaan.

5. Tykkään ihan älyttömästi varpusista. Siis niistä pienistä ruskeista linnunpalleroista, jotka kerjäävät puistonpenkkien lähellä murusia ja hypähtelevät jaloissa.

6. Yksi ihanimmista asioista mitä tiedän on se, kun olen jo puolinukuksissa sängyssä ja Janne silittää hiuksiani tai poskeani. ♥

***

Ja jotta ei tulisi ihan kuvaton merkintä tästäkään, esitellään yksi tällä viikolla valmistunut koru: Swarovskin helmiä ja kristallimeritähti, pyöreitä akvamariineja ja Balin hopeaa.

Tällä kertaa on tarjolla teemallinen sillisalaatti, sillä kuvia on vähän mistäkin…

Ihan ensimmäiseksi kuva työpöydästäni tänään, sillä sellaista pyydettiin tuolla kommenttipuolella. Vastoin omia odotuksiani (ja todennäköisesti kaikkien muiden odotuksia, äidin nyt ainakin! :D) pöytäni on pysynyt siistinä jo melkein kokonaisen viikon. Sädekehäni kiiltää suorastaan häikäisevän kirkkaana! Kuva on tosin ankean tumma, koska se on otettu vastavaloon ilman salamaa, mutta kyllä siitä olennaisen näkee.

Sen lisäksi kuva kuvaamisesta. Minulta on kyselty N kertaa, miten kuvaan koruni, joten tässä on kuva tämänhetkisestä systeemistä:

En ikinä kuvaa auringonpaisteessa, sillä ainakaan minä en sellaisessa valaistuksessa saa aikaan mitään muuta kuin katastrofeja. Tuo ylläoleva kuva on otettu ihan tavallisena syksyisen pilvisenä päivänä, jona kuvasin toistaiseksi uusimmat With love -rannekoruni. Jalusta on ainakin minulla välttämätön työkalu, sillä harmaimpina päivinä on käytettävä pitkiä valotusaikoja. Salamavaloa en käytä - jos en ehdi kuvata koruja päivänvalossa, kuvaaminen saa odottaa seuraavaan päivään.

Sillisalaatin aineksina on tällä kertaa taas muutama dominokin. Tein vaihteeksi vähän työläämpiä dominoriipuksia käyttäen kollaasitekniikkaa - paperia, leimailua, liimailua, leikkaamista ja asettelua… Tykkään lopputuloksista kovasti!

Ja ihan viimeiseksi nyörikoru, joka on saanut kovasti vaikutteita Inkku-ystäväiseni iiiihanista nyörikoruista ja -kaulakelloista. Suloisia pinkki-ruskeakirjavia posliinihelmiä ja kahta eri nyöriä:

Uskokaa tai älkää - tällä kertaa ei kuvissa esiinny ensimmäistäkään dominonappulaa. Noin viidenkymmenen dominoriipuksen jälkeen teki kummasti mieli nykertää jotain ihan muuta. Siispä ensiksi parit kivikorvakorut:

Vuorikristallia ja Balin hopeiset helmihatut

Hassut mutta söpöt korvakorut maasälpähelmistä ja hopearenkaista

Mymmelillä (?) oli pk-seudun helmihullujen tapaamisessa taannoin mukanaan jokin korukirja, jossa näin tämäntapaisia riipuksia. Anu on joskus tehnyt renkaanmallisen kiviriipuksen myös, mutta siinä ei tainnut olla mitään ylimääräisiä kieputuksia tai kierteitä.

Valtamerijaspista. Tämä oli ensimmäinen kappale, eikä kierteistä tullut oikein sellaiset kuin olisin halunnut. Vaihdoin kieputuslangan hienohopeaksi…

…ja olin lopputulokseen tyytyväisempi. Tässä on käytetty karneolia - tai punaista akaattia. Hulluko noista selvillä pysyy.

Mustaa onyxia.

Hematiitti on kivilaji, jota ostan aniharvoin - ja käytän vielä harvemmin. Nyt kuitenkin tuli pitkästä aikaa hankittua pari nauhaa hematiittia (toisen tilasin ihan itse, toisen sain Inkku-ystäväiseltäni), ja pitihän sitä sitten toki käyttääkin. Tuloksena yksinkertainen ja siro mutta mielestäni sievä kaulakoru, jossa on Karen Hill Tribe -hopeariipus:

Samalla kertaa kun tilasin hematiittia, tulin tilanneeksi myös vaaleanpunaisia korallihelmiä. Makea pinkki ei ole oikein minun värini, mutta siitäkin sain jotain aikaiseksi, eikä lopputulos edes näytä yhtään hassummalta, vaikka itse sanonkin:

Ja lopuksi kuva työpöydästäni, koska se on hyvin, hyvin, HYVIN harvoin näin siisti, ja haluan säästää todisteen tästä harvinaisesta tilanteesta. Syy pöydän siisteyteen on toimittaja, joka halusi haastatella minua koruharrastuksesta - oli meinaan pakko siivota, kun tiesi, että taloon tulee toimittaja ja valokuvaaja! Haastattelusta on nyt onnellisesti (?) selvitty, ja seuraava haaste on pitää pöytä kuvan kunnossa…

Kerta kiellon päälle - nämä dominoriipukset kun poikkeavat hieman edellisistä. Käytin päällysteenä säröiseksi kuivuvaa ainetta normaalin sijasta, ja tulos on mielestäni aika hauska:

Tämä jälkimmäinen riipus ei alun perin näyttänyt lainkaan tuolta. Jostain syystä tuo säröpäällyste sai kuvasta värit leviämään tuollaisiksi utuisiksi. Ensin kiljahdin kiukusta, mutta kun riipus oli kuivunut valmiiksi, tajusin lopputuloksen näyttävän alkuperäistä paremmalta - alkuperäinen kuva kun tuntui minusta aluksi vähän tylsältä, mutta tuo värien leviäminen ja säröpinta toivat siihen juuri Sen Jonkin jota kaipasin. Toivottavasti tuo ei sitten muiden silmiin näytä ihan katastrofilta!

Dominoriipuksia on syntynyt lisää vaikka kuinka paljon, mutta suuri osa on yhä ilman nyöriä ja kuvaamatta. Kaupan puolellekin on kuitenkin jo ehtinyt jonkun verran uusia riipuksia. Olen ihan koukussa niiden tekemiseen!

Joitain tilaustöitäkin olen tehnyt tällä viikolla, mutta viime viikon työrutistuksen jälkeen olen lähinnä keskittynyt viettämään aikaa äidin kanssa, kun tätä autuutta jatkuu enää vain huomisiltaan asti, jolloin äitee matkaa takaisin pohjoiseen.

Tässä siis joitakin uudempia dominoja - loput voi nähdä Flickr-galleriassa: